mikä määrittää sinkun? En oikein haluisi mieltää itseäni ikisinkuksi onhan tässä muutama vähän varteenotetettava niin kutsuttu pitkä suhde takana, mutta ei niitä kamalan vakaviksi kai voi mieltää kun ei niissä koskaan ollut pidemmälle tähdättynä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia tässä mielessä voi mut niin mikä sitten lasketaan vakavaksi? Kuhan on tullut hengailtua pidempään tai vähän vähemmän pidempää 
😀
sen aikana kun olen sinkkuna ollut olen toisinaan ollut helvetin tyytymätön koko tilanteeseen ja toisiaan enemmänkin inspiroidun siitä suurestikkin. on ihanaa voida tehdä mitä ikinä haluaa ja tavata ketä haluan. sinkkuna tutustuu enemmän uusiin ihmisiin ja on enemmän itsensä. ihastuminen on kai väistämätöntä ja sillä mennään.. mutta nää kaikki väärät ihmiset mihin törmää ovat tehneet vain onnettomaksi ja jollain tavalla kahlinnut mua ihmisenä.. olen usein tuntenut olevani jonkun laisessa vankilassa mut tässä ja nyt maailma tuntuu olevan paljon avonaismpi kaikin puolin mulle.
Mutta kun tulee tähän ikää ja huomaa lähes jokaisen ikätoverin olevan yhtäkki parisuhteessa tai muuta vastavaa sitä helposti vertaa itseänsä muihin eikä enää välttämättä ole sen seurauksena sitten niin onnellinen enään.. jotenkin joka suunnalta syötetään sitä, että sinkkuus olisi epäonnistumista naisena ja häpeän aihe jollain tavalla paasataan että pitäs alkaa miettii että mitä itsessään on vikana..mutt kun lakkasi vertailemasta itseään muihin sitä vapautuu jotenkin niin tosissaan kaikista kahleista ja muoteista johon pitäs aina mahtuu ja olla menossa..se että ymmärtää miten turhaa ja etenkin itseään kohtaa väärin se on niin ei ainakaan enään tee niitä valintoja jotka johtaa väärille poluille..vaan ajaa tekee niitä asioita joista tykkää joihin on ihanaa panostaa..koko tää aika kun olen itsekseni mun tehtävään kuuluu lähinnä selvittää mitä minä itse elämältäni haluan ja millaiset kumppaniehdokkaat olisi mulle sopivia.. silloin ei päädy jälleen kahlituksi
terpaten Jenni